Elämme oudossa maailmassa. Samalla kun tiedemiehet kehittävät kvanttitietokoneita ja rokotteita ennätysvauhtia, merkittävä osa ihmisistä on vakuuttunut siitä, että maapallo on litteä tai että maailman eliitti koostuu verta juovista reptiliaaneista.
On helppoa nauraa näille teorioille ja leimata niihin uskovat “foliohatuiksi”. Uusi laaja tutkimusraportti Varjojen Epistemologia kuitenkin osoittaa, että kyse ei ole tyhmyydestä. Salaliittoteoriat ovat “kadun filosofiaa” – tapa jäsentää kaoottista maailmaa.
Aivosi ovat salaliittoteoreetikko
Ihmismieli ei ole kehittynyt etsimään totuutta, vaan selviytymään. Aivomme ovat tehokkaita “kuviontunnistuskoneita”. Esihistoriallisella savannilla oli turvallisempaa luulla heinikossa suhisevaa tuulta tiikeriksi ja paeta, kuin luulla tiikeriä tuuleksi ja tulla syödyksi.
Tämä sama mekanismi toimii tänään ylikierroksilla. Kun tapahtuu jotain satunnaista ja pelottavaa – kuten pandemia tai pörssiromahdus – aivomme (erityisesti nopea ja intuitiivinen “Järjestelmä 1”) hylkivät ajatusta sattumasta. Meillä on luontainen tarve löytää syyllinen.
Yksi vahvimmista harhoistamme on suhteellisuusvinouma: Meidän on vaikea hyväksyä, että valtavalla tapahtumalla voi olla pieni ja banaali syy. Siksi ajatus siitä, että yksi syrjäytynyt mies ampui JFK:n, tuntuu väärältä. Suuri tragedia vaatii suuren syyn – siis massiivisen salaliiton.
Kaaoksen hallinta ja “heräämisen” hurma
Salaliittoteoriat tarjoavat jotain, mitä kylmä tiede ei tarjoa: lohtua.
Maailma on pelottavan satunnainen paikka. Ajatus siitä, että salainen, paha eliitti hallitsee kaikkea, on paradoksaalisesti turvallisempi kuin ajatus siitä, ettei kukaan ole ohjaksissa. Jos vihollinen on nimetty (oli se sitten Bill Gates tai 5G-mastot), sitä vastaan voi taistella.
Lisäksi salaliittoteoriat hivelevät itsetuntoa. Uskomalla johonkin, mitä “massat” eivät ymmärrä, ihminen tuntee itsensä ainutlaatuiseksi. Hän ei ole lammas, vaan “hereillä”. Tämä yhteisöllisyys ja tunne paremmasta tiedosta koukuttavat tehokkaasti.
Vanha viini uudessa pullossa: QAnon on keskiaikaista tarustoa
Yksi tutkimuksen hätkähdyttävimmistä havainnoista on tarinoiden historiallinen jatkuvuus. Teknologia muuttuu, mutta juoni pysyy samana.
Otetaan esimerkiksi QAnon-liike, joka väittää eliitin kaappaavan lapsia ja käyttävän heidän vertaan nuorentumiseen. Tämä on lähes identtinen kopio keskiaikaisesta verisyytöksestä (Blood Libel), jossa juutalaisia syytettiin samasta asiasta. Ennen puhuttiin rituaaliverestä, nyt “adrenokromista”. Ennen syyllinen oli “noidat” tai vähemmistöt, nyt “globaali eliitti” tai “liskoihmiset”.
Kyseessä on moderni kansanperinne. Se kierrättää ikivanhoja myyttejä hyvän ja pahan taistelusta, mutta on päivitetty digitaaliseen aikaan sopivaksi.
Algoritmit ja luottamuksen loppu
Miksi nämä teoriat leviävät nyt räjähdysmäisesti? Syy on taskussasi. Sosiaalisen median algoritmit on ohjelmoitu maksimoimaan sitoutumista, ja mikään ei sitouta ihmistä tehokkaammin kuin pelko ja viha.
Tutkijat puhuvat “polarisaation silmukasta”. Kun klikkaat yhtä salaliittovideota, algoritmi tarjoaa seuraavan, hieman radikaalimman. Pian käyttäjä on kaikukammiossa, jossa kaikki vastakkainen tieto on etukäteen leimattu valheeksi. Tällaisessa tilassa faktantarkistus ei toimi, koska se koetaan hyökkäykseksi omaa identiteettiä vastaan.
Voiko kuplan puhkaista?
On tärkeää muistaa, että salaliittoteoriat eivät synny tyhjiössä. Historia tuntee oikeita salaliittoja (kuten Watergate tai tupakkateollisuuden valehtelu), jotka ovat rapauttaneet luottamusta instituutioihin.
Salaliittoteorioiden voittaminen ei onnistu pelkällä tiedolla, vaan luottamuksen palauttamisella. Niin kauan kuin maailma tuntuu epäreilulta, kaoottiselta ja pelottavalta, “varjojen tieto” tulee tarjoamaan houkuttelevan pakopaikan.
